Viikko sitten siivosin melkoisella kiireellä yksiötäni ja yritin olla ajattelematta liikaa tulevaa.
Viime viikon keskiviikko aamuna kävelin apteekin kautta Kampin Terveystaloon ja siitä pyörä lähti pyörimään.
Olkapää vääntyi pari viikkoa sitten lentopallossa, viikonlopun jälkeen menin ortopedille tilanteen kartoittamista varten. Ortopedi näpytteli maksusitousmuspyynnön magneettitutkimusta varten. Viikon kuluttua ensimmäisestä lääkärikontaktista makasin magneettiputkessa hieman hämmentyneenä, yllätyksekseni myös hieman ahdistuneena putken ahtaudesta. Kuvauksen jälkeen kävelin seuraavana aamuna kuulemaan kuvien tulokset; rustorenkaan repeämä oli ensimmäinen tuomio. Juteltuani hetken lääkärin kanssa tuloksista, varasin samalle iltapäivälle ensimmäisen lääkärin ohjaamana vielä toiselle lääkärille ajan; mielessä vain ajatus mahdollisesta leikkauksesta. Iltapäivän lääkäri oli selannut kuvia vielä enemmän, ja löytänyt sieltä vielä hauisjänteen halkeaman. Ja vastaanotolla istuessani näpyteltiin vakuutusyhtiöön leikkausta varten maksusitoumuspyyntö. Samalla varattiin leikkausaika 8 päivän päähän ja jäätiin odottamaan vakuutusyhtiön päätöstä.
Odottelu oli melkoisen hermostuttavaa, ohjeistettiin vain soittelemaan vakuutusyhtiöön jospa se olisi nopeuttanut käsittelyä. Vihdoin maanantaina vakuutusyhtiöön soittaessani asiakaspalvelija kertoi että Terveystaloon oli lähetetty lisäselvityspyyntö leikkaukseen liittyen. Iltapäivällä sitten maksusitoumus tuli. Viesti pomolle ja työpaikalla alkoi pyörä pyöriä valmistellessaan sairaslomalle jääntiäni.
Leikkauspäivä tuli liian nopeasti; viikonloppu hyvän ystävän luona Kemissä tuli tarpeeseen, mutta senkin ajan olisi voinut käyttää tulevaan valmistautumiseen. Viime viikon keskiviikkona sitten kävelin Kampin Terveystaloon tietäen suunnilleen mitä seuraavina tunteina tulisi tapahtumaan ja samalla jännittäen elämäni ensimmäistä nukutusta. Nukutus meni hyvin, en edes ehtinyt sitä suuremmin jännittämään. Kanyyli käteen salissa samalla kuin vasenta kättä valmisteltiin operoitavaksi, hetken tuntui oudolta ja sen jälkeen en enää tiennyt mistään mitään.
Leikkauksen jälkeen toivuin muutaman tunnin heräämöstä, aina ajoittain kipulääkettä saaden niin suoneen kuin suun kautta. Alkuillasta kotiin toipumaan, niin kuin oli suunniteltukin. Ensimmäinen ilta ja yö oli melkoista teatteria ja tuskaa. Kaveri yritti oloani helpottaa eri tavoin. Ensimmäisenä yönä nukuin lähinnä istuma-asennossa noin 3 tuntia, senkin melko pienissä pätkissä. Vähitellen olo on nyt kohentumassa, vielä ei voi sanoa että olo olisi hyvä; väsymys on edelleen melkoinen.
Vielä olisi viikkoja kärsittävänä yksikätisenä käsi tiukasti vartaloon sidottuna. Juhannusviikolla seuraavan kerran lääkärin vastaanotolle ja ensimmäistä kertaa fysioterapiaan. Nyt vuorostaan odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä fysioterapian maksusitoumukseen. Sairaanhoitajan työhöni palaan toivottavasti joskus alkusyksystä.
Todellakin siis erilainen kesä tulossa.
Vähitellen tilanteena aiheuttama pettymys omaan elämään on vähentynyt ja arki on lähtenyt pyörimään ystävien avustamana.
Kaiken keskellä on kuitenkin kiitollisuus; onneksi on olemassa vakuutukset.
