Polkupyörä remonttia.

Hankin facebookin kirpputoriryhmästä itselleni uuden polkupyörän kahvipaketeilla. Pyörä ei ollut aivan sellainen minkä tarvitsin, mutta jotenkin taas näin siinä piilevän potentiaalin. 

Työmatkani on lyhyt, tarvittaessa sen voi kävelläkin mutta polkupyörä nopeuttaa matkan tekoa huomattavasti. Omistan pyörän, oikeastaan kaksikin ennestään - toinen niistä on joutunut jo useamman kerran ilkivallan kohteeksi ollessaan ulkona pyörätelineessä. Nyt se on saanut viettää talven parvekkeella ja keväällä siirtyä taloyhtiön pyörävarastoon. Ajokunnossa se ei vieläkään ole viimeisimmän ilkivallan jälkeen. Toinen niistä on taas vanha, vaihteellinen pyörä joka on jäänyt ykkösvaihteelle varmaan lopulliseksi ajaksi. 

Ajattelin ensin, että remontoin polkupyörää kesän mittaan. En kuitenkaan saanut pidettyä itseäni pois pyörän kimpusta. Operaatio oli loppujen lopuksi; pyörä osiin, maalaus ja kasaan. Samalla hankin pyörään muutamia uusia osia, sekä etukorin. 

Vanhan pyörän remontoiminen ei mennyt aivan ongelmitta - loppujen lopuksi monet menetetyt hermot ja yksi rikki sahattu mutteri. Toki haaste maalaamiselle on myös tämä kaupunkiasuminen. Pienet osat maalasin lähes kaikki muovilla suojatulla parvekkeella, mutta suuremmat osat maalasin illan hämärtyessä läheisessä puistossa. Toki maalasin silloinkin maaston hyvin, jotta luonto ei värjäytynyt. En kiellä, ettenkö jossain kohtaa olisi ajatellut kohta jonkun soittavan poliisit paikalle. 

Maalasin pyörän suihkutettavilla automaaleilla, joten maalin pitäisi pysyä pyörässä ainakin jonkin aikaa. Ohjaustangon kahvojen pehmusteiden laittaminen oli helpompaa kuin kuvittelin, etukorin kiinnittämiseen olisi kaivannut myös toisen käsiparin. 

Lopputulos on kuitenkin miellyttävä, työmäärä kyllä hieman yllätti. Työmatkat ainakin tulevat menemään iloisesti näin iloisella fillarilla. 

Puhetta urheilusta.

Joukkueurheilussa on se hyvä ja huono puoli, että kaikki on yhteistä, ei vain voitot ja tappiot, myös tavoitteet ja vastuut. Viikonloppuna käynnistyi meidän tämän kesän pelikausi. 

Kolmivuorotyön ja treenien yhteensovittaminen on melkoista taidetta - vihatut aamuvuorot mahdollistavat harjoittelun iltaisin. Yö- ja iltavuorot vievät taas lähestulkoon kaikki mahdollisuudet treenaamiselta ja muultakin sosiaaliselta elämältä.

Viikonloppuna käyty pelikauden avaus norjalaisjoukkuetta vastaan sai ajatukset ristiriitaiseksi. Oli hienoa, että valmentaja mahdollisti myös minun pelaamiseni laittamalla minut kentälle. Toisaalta ääni sisälläni sanoi, että koska työ on vienyt niin paljon aikaa harrastuksilta, ettei minulla ole oikeutta olla kentällä edes tilapäisesti. Peliä edeltäneen illan ja aamun selasin pelikirjaa paniikin omaisesti läpi ja piirtelin taas pelikuvioita paperille - samalla sisälläni olleen äänen sanoessa, ettei se ole oikein.

Pelatessani lentopalloa opin, että vain harjoittelemalla päästään tuloksiin, harjoittelutyön jälkeen niillä tuloksilla voidaan haastaa vastustaja. Ilman harjoittelua ei ole myöskään mitään näytettävää.

Toisaalta, koska vastuu on yhteinen - kun annetaan mahdollisuus, on se myös täytettävä mahdollisimman hyvin.

Taas yövuoroissa, tällä kertaa viisi kerrallaan - enää neljä edessä tämä mukaan luettuna, Viikonloppuna tarkoitus olisi vielä yövuorojen päälle repiä itsensä laivalle kummityön kanssa. Lauantai aamuna yövuorot ovat vihdoin ohi, tällä hetkellä olotila muistuttaa jotain krapulaisen ja flunssaisen välimaastoa; jalat tuntuvat olevan kuin kaksi keitettyä makaronia, väsymys ja hikoilu valtaavat kehon.

Joskus sitä vain toivoisi tekevänsä työtä siihen ns. tavalliseen aikaan - ensi viikon treeniviikkoa odotellen jo nyt. Sarjakauden avaukseen on vielä pari viikkoa.

AMK ja yliopistohaut.

Kiireinen viikko takana, edessä vapaa viikonloppu ja pelikauden avaus. 

Viime viikolla tuli näpyteltyä AMK haun esivalinta. Siis tiukka 90 minuuttia, jona aikana piti vastata yhteensä 80 eri kysymykseen (ennakkomateriaali, englanti, suomi ja matematiikka). Viime aikoina on tullut enemmän luettua yliopiston pääsykokeisiin, kuin tähän AMKin esivalintaan. Siihen nähden fiilis on ihan hyvä. Oikeiden vastausten pitäisi tulla nettiin 10.5 mennessä, en tiedä odotanko niitä vai ennemminkin pelkään. Kertaakaan ei ole vielä tullut sellaista fiilistä, että olisin älynnyt vastanneeni johonkin kysymykseen (jonka vielä muistan) väärin. Se hetki voi sitten olla edessä vastausten julkaisemipäivänä. 

Yliopistohaku meni jokseenkin pilalle tässä menneellä viikolla, muistin tiistaina kuuden aikaan illalla todistusten lähettämisen. Samana päivänä piti olla todistukset yliopistolla klo. 15 mennessä. Hieman harmittaa, mutta toisaalta olen yrittänyt kääntää ajatukset muuten kevääseen ja nyt siitä on ainakin mahdollisuus nauttia ilman pääsykoe materiaalia. 

Tämä kevät on omistettu unelmille - viime vuonna hakiessani ensihoitajaksi paikka jäi yhden pisteen päähän, tänä vuonna tavoitteena on saada opiskelupaikka.