Keittiö - se monen kodin sydän osa 2.

Aiempi kirjoitus keittiöstäni löytyy täältä. 

Tässä kirjoituksessa perehdyn enemmän keittiön pieniin asioihin edellisestä kirjoituksesta poiketen.
Esittelyssä on nyt kolme asiaa, joista erityisesti pidän keittiössäni. 

Erilaisilla valinnoilla olen yrittänyt helpottaa arkeani ja siivoamista. Juon teetä mielummin kuin kahvia, joten kahvinkeitin asunnossani on lähinnä vieraita varten, samankaltainen tilanne on myös leivänpaahtimella. Jossain vaiheessa kyllästyin niiden keräämään pölyyn ja pyysin äitiäni ompelemaan niiden päälle huput. Oikeastaan vain siivouksen helpottamiseksi. Hankin tyyliini sopivan kankaan ja toimitin ne äidilleni n. 300 km päähän - aikaa toteuttamiseen kului melkolailla, mutta ne saadessani ilokseni huomasin niiden olevan juuri sellaiset kuin halusinkin. - Toisaalta, voiko äidiltä muuta odottaa?

Keittiön muistitauluna toimii jonkun uunin vanha pelti, jonka aikoinaan opiskelija-aikoina maalasin spraymaaleilla. Pohjavärinä on matta valkoinen, kissa on maalattu matta mustalla. Helppo puhtaana pidettävä - sen voi vain viedä suihkuun. Vielä se ei ainakaan ole mennyt miksikään käytössä. Magneetteja on hauska vaihdella vuodenaikojen mukaan.

Pitkään etsin sopivaa mattoa keittiön lattiaan - tuloksetta. Päädyin siis virkkaamaan harmaasta ontelokuteesta mieleiseni matot keittiöön. Aluksi ajatuksenani oli ollut yksi suorakaiteen muotoinen matto, mutta suunnittelun edetessä päädyin kahteen pyöreään (jälkeenpäin ajateltuna keittiö huutaa vielä kolmattakin mattoa, mutta en ole saanut aikaiseksi tilata lisää kudetta) mattoon.

Pieniä asioita, jotka tekevät keittiöstäni minun näköisen.
Seuraavana esittelyyn pääsee makuualkovi. 

Puolustusvoimain lippujuhlapäivä 2016.

En koskaan ajatellut kirjoittavani blogiin inttijuttuja, mutta; 

Kesällä 2011 astuin asepalvelukseen vapaaehtoisena - tavoitteena oli oikeastaan vain palvella vuosi ja saada vuodesta paljon irti. Palveluspaikakseni oli määrätty valintatilaisuuden jälkeen Panssariprikaati, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Muistan edelleenkin sen jännityksen, joka kohdistui palvelukseenastumismääräyksen odotteluun. 

Vuodessa ehdin käydä aliupseerikoulun ja minut saatiin sijoitettua sodan ajan joukkoihin. Kotiuduin yhden vuoden vanhenneena ja monta kokemusta rikkaampana reservin aliupseerina kesällä 2012. 

Muutamat kertausharjoitukset olen vapaaehtoisesti käynyt näiden vuosien aikana ja oppinut samalla lisää jotakin uutta sekä kerrannut vanhaa. Kertausharjoituksissa on ollut piristävää käydä - todellista vaihtelua sairaanhoitajan arkeen ja on tullut samalla tutustua uusiin ihmisiin. 

Eihän ylennys muuta elämää millään tavalla, eikä mutta kyllä se mieltä lämmittää. Yllätyin saadessani aluetoimistolta postia toukokuun loppupuolella. Ja polkupyörän remontoimisen ohessa meinasi ylennyskirje päätyä suoraan paperinkeräykseen. 

Mitä tein ensimmäisenä kirjeen avattuani? 

Soitin äidille ja isälle. 

Päätin kertoa asiasta vain muutamalle kirjeen saatuani; on ollut jännittävää ja osittain piinaavaa aikaa pitää asia salassa suurelta osalta lähipiiriäni. Se kertoo, ehkä siitä kuinka innoissani tästä loppujen lopuksi olen. 

Vuonna 2012 seisoin Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä Helsingin senaatintorilla paraatissa. 

Vuonna 2016 mietin lämmöllä niitä kaikkia hetkiä jotka asepalveluksessa koin, nauttien itsenäisestä Suomesta. Juuri ylennettynä reservin Kersanttina. 

Onhan ne hienot sanat: 

RESERVIN KERSANTTI