Onni.

Kuva: Anna-Mari West

Istuin eilen Tallinnan satamassa katsoen auringonlaskua - huomasin olevani todella onnellinen ja odottavani tulevaa. 

Olin reissussa kummityttöni, tämän äidin ja heidän muutaman sukulaisen kanssa. Nautin ihmisten seurasta, lomalaisen irtiotto kotikulmilta. Rauhallisia hetkiä laivalla lasten ehdoilla, illalla lasten mummo jäi ystävällisesti vahtimaan lasten unta ja me päästiin istumaan iltaa lasillisien äärelle. 

Paljon on tapahtunut viime aikoina, sain opiskelupaikan josta jo kirjoitinkin. Mutta otin myös vastaan sijaisuuden toisesta työpaikasta. Jäädessäni lomalle, ei ollut suurempia lomasuunnitelmia mutta töihin paluukaan ei liiemmin innostanut. Tällä hetkellä luultavasti lopetan kesälomani kesken ja aloitan toisessa duunissa - suhteellisesti täynnä intoa ja pientä jännitystä. 

Parissa viikossa elämä voi muuttua; kävin tällä viikolla kirjoittamassa töissä yhteisymmärryksessä esimieheni kanssa toimivapaahakemuksen, jonka hyväksymiselle esimieheni ei nähnyt estettä. Muutos omaan mielialaan on valtava, hieman jännittää tulevat aamuherätykset - mutta niin onnellinen tulevista vapaista viikonlopuista. 

Odotan myös päivittäistä fillarointia - joka päivä pitäisi matkamittariin kertyä 28 kilometriä. 

Palstaviljelyä

Kaupunkilainen tapa viljellä maata - palstaviljely. 

En liiemmin ajatellut viljelyä Helsinkiin muuttoni jälkeen, lapsuudessa meillä kotona oli kasvimaa; se tiesi lähinnä ärsyttvää rikkaruohojen kitkentää kesäisin. Pari vuotta sitten sain kuitenkin ajatuksen oman viljelypalstan hankkimisesta. Palstaa jonotin noin vuoden verran, ehdin muuttaa jo pois alueeltakin ja viljelyn aloittaminen tuli melko kiireellä. Mutta tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen valintaani.

Ensimmäinen kesä oli käytännössä taistelua rikkaruohoja vastaan ja välillä tuntuikin että viljelin rikkaruohoja, en hyötykasveja. Ennen minua palsta oli ollut ainakin vuoden viljelemättä, joku sammalla alueella viljelevistä kertoi palstan olleen huonolla hoidolla jo enemmän kuin yhden vuoden. Sain kaikesta huolimatta melko hyvän sadon syksyllä kerätyksi. 

Nyt palsta on minulla toista vuotta. Paljon on tullut opittua viime vuodesta, myös rikkaruohot ovat vähentyneet selvästi.  Tänä vuonna laitoin ylös tarkasti esikasvatuksen aloittamispäivät ja suorakylvöpäivät sekä taimien ulosistuttamispäivät. Tarkoitus olisi syksyllä vielä arvioida, minkä voi ensi vuonna tehdä vielä paremmin. Nyt on jo muutaman kanssa selkeästi nähtävissä, että ensi vuonna täytyy aloittaa vielä aikaisemmin. 

On mahtavaa huomata, että ympärillä on ystäviä jotka haluavat auttaa myös tässä asiassa. Viime vuonna kitkimme rikkaruohoja yhdessä urakalla. Syntymäpäivälahjaksi sain kompostin poisviennin (koska sitä rikkaruohoa tuli niin paljon, ettei se ehtinyt maatua) tänä vuonna ollaan yhdessä korjattu tuhoja, käännetty maata ja istutettu. Taistelua rikkaruohoja vastaan olen käynyt ihan yksin - onnellinen siitä, että siitä selviää tänä vuonna yksin.

Tällä hetkellä eletään jo sitä kiitollisinta aikaa palstaviljelyssä - kasvit kukkivat, kohta päästään nauttimaan kunnolla sadosta. 

Yhteishaun päätös.

Mun yhteishaku sai tänä vuonna onnellisen päätöksen; tästä sairaanhoitajasta tulee ensihoidon opiskelija syksyllä! 

Oon samaan aikaan onnellinen, mutta moni asia myös mietityttää tällä hetkellä. Opiskelujen aloitus tarkoittaa joko kuukausitulojen huomattavaa pudotusta tai pitkiä, luultavammin raskaita päiviä. 

Heti en ole siis hyppäämässä täysipäiväiseksi opiskelijaksi, vain siksi että nämä vuodet valmiina sairaanhoitajana ovat saaneet nauttimaan jo tietynlaisesta elintasosta ja pudotus takaisin KELAn opintotuen varaan olisi liian kova (en itseasiassa maksaisi sillä edes vuokraani). Ennakkoon olen ehtinyt hieman sopia syksystä jo esimieheni kanssa, ajatuksella: jos saan opiskelupaikan, mitä sitten? Toki esimiestäni on kiinnostanut se, olenko irtisanoutumassa tai jäämässä opintovapaalle toimestani. 

Onnellisia uutisia tämän eilen aloitetun sairasloman keskelle - niskajumi toivottavasti helpottaa seuraavien päivien aikana.