Istun sohvalla lämpöisen peiton alla ja neulon villasukkaa.
En aina osaa päättää olenko enemmän talvi vai kesä ihmisiä.
Kesällä on lämmin ja yleensä pitkä loma, talvella taas lunta ja pakkasta. Nautin molemmista erityisesti.
Erityinen päivä takana; tämän vuoden ensilumi! En muista milloin se olisi näinä Helsingissä asumani vuosina satanut näin aikaisin. Talvet Helsingissä asuessani ei ole yhtä talvea lukuunottamatta tuntuneet talvelta.
Lisäksi erityisen tästä päivästä teki se, että jäin tänään lomalle sijaisuudestani. Loman jälkeen paluu vanhaan duuniin. Olo on haikea, kun reilu 3 kuukautta sitten astuin ensimmäisen kerran sijaisuuteen oli heti sellainen olo, että olin tervetullut ja minut otettiin osaksi työyhteisöä. Nyt paluu vanhaan duuniin on edessä, 4 viikon kesäloma on venynyt 4 kuukauden lomaksi. Paluu 3 vuorotyöhön on taas edessä, mutta ne tutut turvalliset työtehtävät odottavat tekijäänsä.
Reilu 3 kuukautta sitten jännitin uuden edessä; onko minusta täyttämään työn vaatimuksia. Tänään voin katsoa taaksepäin onneksi hymyillen - ihan hyvin kaikki sitten menikin.
Seuraavaksi kulutan 1,5 viikon ajan kertyneitä lomapäiviä. Tämä loma oli odotettavissa, mutta tuli kuitenkin niin nopeasti ettei juuri mitään suunnitelmia ole. Huomenna on aika tarttua imuriin, kantaa tekstiilit parvekkeelle mikäli pakkasta edelleen on ja toivottavasti illalla nauttia puhtaasta kodista treenien jälkeen.
Tänään kun luovutin pois avaimet ja kortit iski ehkä vasta se todellisuus; tässä se sitten tällä erää oli. Mutta toivottavasti joskus on vielä jatkoa edessä.
Voiko duunikaveriltaan saada parempaa palautetta, kuin:
"Sun kanssa lähtisin sotaan, jos sellaiseen tilanteeseen jouduttaisiin."
