Yksiön olohuone.

Vihdoin blogiin pääsee myös se asuntoni keskus; eli olohuoneen osaa näyttelevä osa yksiöstäni. 

Paljon kotona viettämästäni ajasta tulee vietettyä sohvalla, tehden käsitöitä, katsoen televisiota, opiskellen jne. 

Nyt kotona näkyy vielä juuri eletty joulu; ikkunassa loistaa koristetähti, tähteä ympäröivät erilaiset lumihiutaleet. Muuten kotini, ei juurikaan muuttunut joulua varten; ennen joulua asuin kavereiden luona, koska olivat lomalla ulkomailla ja hoidin kissoja ja joulun vietin vanhemmillani maalla; nyt lähes kolmen viikon jälkeen on mukava istua autossa kohti omaa kotia, tietäen että seuraavan yön saa nukkua taas omassa sängyssä. 

Sohva on ensimmäinen hankkimani sohva; kun muutin pois opiskelija-asunnosta tähän kotiin oli haasteena löytää riittävän pieni divaanisohva. Onnekseni Suomalaisella FIN-SOFFAlla oli mallistossaan kapea, kolmen istuttava divaanisohva. Aluksi haaveilin myös vuodemekanismista, mutta muutamia vuodesohvia kokeiltuani luovuin vuodemekanismista ja valitsin istumismukavuuden. Iso miinus sohvassa on selkänojan tyynyt, niitä saa olla koko ajan muotoilemassa ja nyt mietinkin, josko tähän auttaisi lisätäyte tyynyihin. 

Esittelen taas seuraavassa tekstissä olohuoneen yksityiskohtia, joista erityisesti pidän. Oohuoneessa kiteytyy pitkälti oma sisustusajatukseni; uuden ja vanhan, käsintehdyn ja teollisen yhdistämisestä. Paljon olohuoneessani saan katsella isäni kädenjälkeä päivittäin. 

Ensilumi.

Istun sohvalla lämpöisen peiton alla ja neulon villasukkaa. 

En aina osaa päättää olenko enemmän talvi vai kesä ihmisiä.

Kesällä on lämmin ja yleensä pitkä loma, talvella taas lunta ja pakkasta. Nautin molemmista erityisesti. 

Erityinen päivä takana; tämän vuoden ensilumi! En muista milloin se olisi näinä Helsingissä asumani vuosina satanut näin aikaisin. Talvet Helsingissä asuessani ei ole yhtä talvea lukuunottamatta tuntuneet talvelta. 

Lisäksi erityisen tästä päivästä teki se, että jäin tänään lomalle sijaisuudestani. Loman jälkeen paluu vanhaan duuniin. Olo on haikea, kun reilu 3 kuukautta sitten astuin ensimmäisen kerran sijaisuuteen oli heti sellainen olo, että olin tervetullut ja minut otettiin osaksi työyhteisöä. Nyt paluu vanhaan duuniin on edessä, 4 viikon kesäloma on venynyt 4 kuukauden lomaksi. Paluu 3 vuorotyöhön on taas edessä, mutta ne tutut turvalliset työtehtävät odottavat tekijäänsä. 

Reilu 3 kuukautta sitten jännitin uuden edessä; onko minusta täyttämään työn vaatimuksia. Tänään voin katsoa taaksepäin onneksi hymyillen - ihan hyvin kaikki sitten menikin. 

Seuraavaksi kulutan 1,5 viikon ajan kertyneitä lomapäiviä. Tämä loma oli odotettavissa, mutta tuli kuitenkin niin nopeasti ettei juuri mitään suunnitelmia ole. Huomenna on aika tarttua imuriin, kantaa tekstiilit parvekkeelle mikäli pakkasta edelleen on ja toivottavasti illalla nauttia puhtaasta kodista treenien jälkeen. 

Tänään kun luovutin pois avaimet ja kortit iski ehkä vasta se todellisuus; tässä se sitten tällä erää oli. Mutta toivottavasti joskus on vielä jatkoa edessä. 

Voiko duunikaveriltaan saada parempaa palautetta, kuin: 

"Sun kanssa lähtisin sotaan, jos sellaiseen tilanteeseen jouduttaisiin."

Valkaistuja käpyjä.

Törmäsin joskus jollain venäjänkielisellä sivustolla valkaistuihin käpyihin ja koska kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran askartelun saralla oli tätäkin kokeiltava. Yllätyksekseni kävyt onnistuivat niin kuin ohjeessa luvattiin. 

Ohje on yksinkertainen. 

Tarvitaan: kuivia käpyjä, klooria ja joku astia (tai kaksi muovipussia), sekä paino käpyjen alaspäin painamiseksi.

Kuivat kävyt laitetaan astiaan (tai muovipussiin) johon kaadetaan kloori. Varmistetaan esim. painolla, että kävyt pysyvät kloorissa eivätkä nouse pintaan. Itse laitoin kävyt muovipussiin, poistin pussista ylimääräisen ilman ja laitoin vielä toisen pussin varmuuden vuoksi päälle. Annetaan olla kloorissa vuorokausi, huuhdellaan ja annetaan kuivua. Itse en jaksanut odottaa käpyjen kuivumista, niin laitoin ne kiertoilmauuniin 50-70 asteeseen kunnes kaikki kävyt olivat auenneet. Kloorista tullessaan kävyt olivat vielä ruskeita, muutama vaalea alue oli näkyvissä, mutta kuivina uskomattoman vaaleita. 

Nyt kävyt odottavat vielä paikkaa mihin päätyvät kodissani. 

Syksyn parhaita asioita.

Syksyn viha-rakkaus suhde. 

Syksyssä samaan aikaan vihaa sateita ja kylmää ilmaa ilman lunta, sekä pimeyttä.

Toisaalta syksyssä on mahtavaa kumisaappaat, luonnon värit, sekä kynttilät. 

Tänä viikonloppuna sain vihdoin pestyä ikkunat, ennen kuin ilmat käy liian kylmiksi. Samalla sain syyn laittaa jo joulutähden ikkunaan. 

Ensi viikolla jään syyslomalle ja loman loputtua myös tämänhetkinen virkavapaa päättyy ja paluu vanhaan duuniin on edessä. 

Ensi viikolla myös tauon jälkeen edessä paluu jenkkifutis treeneihin! 

Tästä syksystä voi kai kuitenkin vielä tulla aivan hyvä. 

Parvekkeen syksy.

Koti on tällä hetkellä sisältä kaaoksessa, vähitellen kesätekstiilit vaihtuvat talvisiin mutta silitysrauan palaminen hidastaa tätä projektia. Helppoa olisi vain hakea uusi silitysrauta kaupasta, mutta tuntuu ettei arkena aikataulu anna mahdollisuutta ja viikonloppuna ei saa itsestään irti. Ainakaan tänä viikonloppuna, kun ulkona on ollut niin syksyisen kylmä keli.

Parveke sai syksyisen sisustuksen viime viikonloppuna, onneksi silloin tänä viikonloppuna ei olisi ulkonaoleminen kiinnostanut. 

Välttelin jossain kohtaa kaikkea IKEAsta hanktittua. Nyt tänä vuonna IKEAan on tullut kaikkea kivaa, jotka ovat vähitellen muuttaneet kotiini. Kuvassa olevat valokivet hankin joskus alkusyksystä. Kukkaruukun hankin nyt ulkoistutuksia varten, olen pidemmän aikaa halunnut jo jonkun korkeamman ruukun parvekkeelle. Talven ruukku saa olla talon seinän vieressä, mutta kesäksi olen ajatellut ruukkua parvekkeen ulkoreunalle. Ostamani ruukku on tarkoitettu sisäkäyttöön, mutta ei ole ensimmäinen kerta kun asetan sisälle tarkoitetun ruukun ulos. Nyt vielä tarvitsee hankkia ruukun alle pari lautaa, jotta se ei niin suoraan ole kosketuksessa kosteuteen. 

Syksyn ja talven parvekeeni on käytännössä vain siivottu, kaikki kesällä olleet kalusteet on viety vettä ja lunta karkuun häkkikomeroon. Seinät ja lattia pesty kevyesti, syksyllä pudonneet lehdet viety roskikseen ja kesäkukat vaihdettu kylmyyttä kestäviin.

Vielä muutama viikko ja parvekkeelle uskaltaa laittaa myös jouluvalot - lupasin itselleni että siedän pimeyttä vielä pari viikkoa ja aikaisintaan marraskuun alussa virittelen valoja.  

Makuualkovin parhaat - sisustuspallot

Jokaisessa osassa kotiani on esineitä, paikkoja joista pidän erityisesti. 

Nyt esittelyyn pääsee yövalona, oikeastaan ainoana valona makuualkovissa toimivat sisustuspallot. 

Moneen asiaan kotonani sopii se, että kaikista parhaat asiat tuntuu saavan vain itse tekemällä. 

Nämä pallot virkkailin viime joulun jälkeen, kun joululahjatyöstämiset oli saatu pois käsistä. Yhteensä ketjussa on 10 palloa, jotka on  virkattu puuvillasta ja kovetettu liima-vesiseoksella ilmapallon päälle. Ei ole mitenkään yllättävää kavereideni mielestä, että ne ovat löytäneet paikkansa vanhoista keittiötölkeistä. 

Yksi sisustamistani kehystävä ajatus on uuden ja vanhan yhdistäminen, yhtälailla kuin itsetehdyn ja teollisenkin. 

Kurkistus makuualkoviin.

Pitkästä aikaa blogin ääressä. 

Tällä kertaa ajattelin vihdoin avata teille seuraavan osan tätä vuokrayksiötä. 

Käydessäni tässä asunnossa ensimmäisen kerran, oli moni asia jotka miellyttivät ja sitten monta myös niitä jotka eivät olleet niin miellyttäviä asioita. Mutta kun uuden kodin löytämisellä oli kiire, päätin selviytyä tilanteesta. 

Edellisen vuokralaisen sänky ei mahtunut täysin pituudeltaan alkoviin. Oli silmään pistävää, kuinka vuode oli alkovissa sen näköinen kuin se pyrkisi pois sieltä. Itse alkovi, tumma, pimeä kolo asunnon seinässä. 

Vähitellen makuualkovista on tullut näiden vuosien aikana minun näköiseni - rauhallinen, vaaleasävyinen rauhoittumisen paikka. Tekstiilejä vaihtamalla tunnelma vaihtuu vuodenaikojen mukaan, rauhallisuus on se joka pysyy sisustuksesta toiseen. 

Takaseinälle olen ripustanut kankaan; on kuin laittaisi uuden tapetin seinään sitä vaihtaessa. Kankaan ylä- ja alapäissä on puurimat joiden päät olen maalannut valkoiseksi jotta ne hukkuisvat paremmin seinän väriin. Tällä hetkellä seinällä on Vallilan Memento kangas. 

Syksy ja ajatukset jo tulevassa kesässä.

Kuva: lataamo.akuankka.fi

Takana kiva kesä, futiksessa sarjan viides sija. 

Ensi kesästä tulee erilainen - tutut kasvot ja  koura kaupalla uusia kasvoja. Viininpunainen vaihtuu siniseen. 

Voiko tässä kohtaa jo odottaa tulevaa kesää? Tällä hetkellä mun elämässä on se aika, kun harrastuksille on aikaa ensimmäisen kerran pariin vuoteen. Ei töitä iltaisin tai viikonloppuisin; tavallinen arki - se tuntuu tällä hetkellä niin hyvältä. Toki siinä on vielä totuttelemista - aikaiset arki-aamut ja viikonloppujen ohjelmointi eivät täysin vielä suju.

Kohta viikonloput ovat taas ohjelmoituja - tein paluun lapsuuteni ja nuoruuteni lajin pariin; lentopalloon. Tavoitteena olisi pelata naisten kakkossarjaa vielä tänä talvena. Mieli on odottava, tutun lajin kautta voi jalkoihinkin palata tuttuja liikeratoja, joiden palauttaminen on ollut haasteellista leikkauksen jälkeen.

Lepoviikko.

Viikko on mennyt sairastellessa - on vaikeaa siinä hetkessä muistuttaa itseään, että tärkeää on oikeastaan vain juuri se hetki ja oma hyvinvointi. Samalla kun haluaisi kovasti jo suunnitella tulevaa ja ajatella jo aikaa kun tauti on voitettu. 

Kuva: Anna-Mari West

Viikon kuumeilun jälkeen olo on edelleen voimaton, mutta viikonloppuna pitäisi saada tehtyä koululle AHOT-hakemus. Sitä ennen käydä hankkimassa tulostimeen uudet värit ja hieman siivoilla kotona. Rauhallinen viikonloppu siis tiedossa. 

Sairastamisen aikana on olleet myös sisustusjutut mielessä - yritän siis saada tämän viikonlopun aikana otettua taas muutaman kuvan kotoa niin pääsette kurkkaamaan taas yhteen osaan kotiani. 

Katsaus kesähuoneeseen.

Lupailin jo kesän puolessa välissä päivitystä parvekkeeltani - kesä kuitenkin meni futiksen ja muutosten virrassa. Mutta nyt syksyn hämärtyessä päätin vielä näpytellä muutaman sanan parvekkeesta, ennen kuin illat käyvät liian viileiksi. 

Parveke oli yksi niistä asioista, miksi reilu kaksi vuotta päätin muuttaa tähän asuntoon, kun mahdollisuus muuttamiseen tuli. 

Parveke on pieni, vähän niinkuin asuntokin, eikä siinä ole laseja. Lasittomuus mahdollistaa kesäisin asunnon hyvän ilmanvaihdon, lisäksi parvekkeelle paistaa lähinnä aamuaurinko, jolloin aurinkokaan ei asuntoa tai parveketta liiemmin lämmitä. Parvekkeelle mahtuu juuri ja juuri pöytä ja kaksi tuolia ja tuoleille istumaan, mutta ei parvekkeella jalat suorana istuta. Mukava paikka kesällä aamupalalle tai iltateelle. 

Kalusteet ovat valikoima eri valmistajilta, mutta seinällä oleva hylly on isäni käsialaa. Neljä hyllylevyä, jokaisessa neljä reikää, muutama metri köyttä ja jokaiseen lautaan neljä naulaa. Parvekkeellani kun ei juurikaan ole tilaa kasveille, piti ongelma jotenkin ratkaista. Tässä kasvit ovat saaneet kasvaa nyt pari kesää, parista talvestakin hylly on pärjännyt muttumattomana. Aluksi pelkäsin keräävätkö hyllyn narut hometta talven aikana, mutta niin ei ainakaan vielä ole käynyt. 

Parvekkeeni on siitä hauska, että se on tavallaan yhteinen viereisen asunnon kanssa - asuntojen parveke on jaettu kahteen välissä olevalla seinällä. Ajoittain koen asian myös hieman ahdistavana, sillä kun iltaa viettää parvekkeella samaan aikaan toisen asunnon henkilöiden kanssa, ei se tunnu enää kovinkaan omalta. Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen sen olemassa oloon. 

Arki muuttuu - sittenkin liian nopeasti?

Istun maalla, on hiljaista. Vanhempani katsovat yläkerrassa televisiota, menossa rauhallinen viikonloppu. Lepoa, rauhaa, valmista ruokaa ja naisten vaahteraliigan finaali, sekä olympialaisia.

Kuva: http://www.picturequotes.com

Tuntuu, että tämä syksy on pelkkää muutosta; uusi työ, opiskelujen aloittaminen ja uusi elämäntilanne. Kun kaikki muuttuu muutaman viikon sisään, ei ne iloiset muutokset tunnu miltään niiden muutosten keskellä joita ei olisi halunnut kokea.

Arjessa joutuu useasti muistuttamaan itseään nauttimaan näistä hetkistä - siitä että työ on mielekästä. Siitä, että nyt voi nauttia vapaista viikonlopuista, vapaista illoista - ajasta ystävien kanssa.

Mulla on paha tapa suunnitella asioita, jotta voin varautua niihin. Laskelmoida plussia ja miinuksia, pohtia hyvät ja huonot vaihtoehdot. Silloin kun kaikki ei mene niin kuin olin suunnitellut menee hetki, ennen kuin löydän uuden tien toimia. Sen välillä olevan hetken räpiköin eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta tarvittaessa hyvinkin nopeasti löydän sen uuden reitin ja tavan, jos vaan on halua ja tahtoa löytää se, aina vain helpompaa on löytää uusi reitti kun on jokin asia joka asettaa tarkan aikamääreen. Mutta kun on oikeastaan vain aikaa, aikaa käsitellä tai olla käsittelemättä asioita on helppoa jäädä kellumaan siihen räpiköinnin tilaan hetkeksi, siihen kaaokseen jossa ei tunnu olevan mitään selkeää suunnitelmaa.

Tällä hetkellä oon antanut itselleni luvan olla hetken aikaa ilman selkeää suunnitelmaa, yrittää elää hetkessä. Samalla tutustuen taas omaan itseeni uudelleen. Vähitellen kuitenkin päähän tulee suunnitelmia, ajatuksia uusista asioista ja ajatuksia paluusta vanhoihin, sydäntä lähellä oleviin asioihin.

Kaiken myllerryksen keskellä kuitenkin onnellinen - välillä vähän liian suunnitelmallinen ja laskelmoiva (myönnettäköön: täydellisyyden tavoittelija). 

Ensihoitajaopiskelija

Kuva: wallpaperswide.com

Kävin tänään koululla ensimmäisen kerran - opiskelujen aloittamisen myötä musta tuli ensihoitajaopiskelija. Ihan täysin ei vieläkään ajatukset ole kääntyneet opiskelijavaihteelle, mutta jonkinlaista konkreettista apua tuli kun kävin tänään koululla muutaman tunnin ajan keskustelemassa tutor opettajan kanssa. 

On vielä epäselvää, millä opinnoilla aloitan. Pitkälti asiat riippuvat nyt siitä, kuinka paljon saan hyväksiluettua aiempia opintojani. Itse en ymmärrä sitä, jos joudun täydentämään sairaanhoitaja puolen opintoja, sillä mielestäni valmista tutkintoa ei voi vaatia enää täydentämään, varsinkin kun valmistumisestani on 2,5 vuotta. Se että valmistumisestani on vain 2,5 vuotta tarkoittaa myös sitä, että olen suorittanut ko. tutkinnon nykyisten direktiivien mukaan. 

Opiskeluinto on kateissa, ehkä isoin syy siihen on nyt työpaikan vaihto. Duuni on vaihteeksi mielekästä, parin viikon aikana oon jo huomannut muutoksen itsessäni. Vaikka töissä stressaankin töiden valmistumista ja omaa toimintaani, niin ei ole vielä kertaakaan tarvinnut tuoda töitä ajatuksissaan kotiin. Ei kertaakaan illalla hetkeä, jolloin olisin miettinyt jotain asiaa jonka mahdollisesti työpäivän kiireessä olin tehnyt, mutta illalla mietitytti että olinko sittenkään muistanut. On mahtavaa, saada nauttia työstä, muistella kouluaikana opittuja asioita joita ei ole nyt pariin vuoteen tarvinnut käyttää töissä. 

Alustavasti puhuttiin tutor opettajan kanssa, että jos suorittaisin ensimmäisenä vuonna kursseja, joissa on mahdollisimman vähän läsnäoloa ja paljon itsenäistä työtä, joita voisin tehdä töiden ohella. Hieman jännitin mitä koulu sanoo omasta tilanteestani, mutta opettaja näki tilanteeni hienona mahdollisuutena ja ymmärsi sen, että haluan kokea tämän. 

Ensi maanantaina pitäisi olla fiksumpi siitä miten opintoja aletaan suunnitella, hyväksilukuhakemusta pääsen näpyttelemään vasta parin viikon päästä kun saan tunnukset koulun järjestelmiin. Kuun viimeinen päivä pitäisi olla ilmottautunut tämän syksyn kursseille, joten jonkin verran kiirettä pitää asioiden selvittelyssä. 

Nyt vanhemmille maalle viikonlopun viettoon.

Heinäkuu oli yhtä juhlaa.

Heinäkuulle mahtui kesäloman lisäksi joka vuosittaiset synttärit. 

Viime vuonna täytetty 25 aiheutti pienen ikäkriisin, tänä vuonna saavutettu 26 vuoden ikä ei siis ollut mitään sen rinnalla. 

Synttäripäivä tuli vietettyä ystävien kanssa rennosti viettäen aikaa, ilman suurempia ohjelmanumeroita. Edellispäivänä pelattu futispeli tuntui sen verran kropassa, ettei ihmeempiä ollut edes halua tehdä. 

Lukuiset muistamiset ja tsemppiviestit lämmittivät mieltä, kun edellispäivänä oltiin kohdattu pelissä meitä parempi joukkue. Oli myös mahtavaa olla lomalla pitkästä aikaa synttäreiden aikana, vaikka ulkona satoikin vettä melko runsaasti. 

Annoin itselleni luvan nauttia kesästä ja hankkia jtn pientä.

Edellisen kellon olin saanut rippilahjaksi, noin 10 vuotta sitten - se on säästynyt melko vähän käytön ansiosta hyvin. Välissä käytin kellon sijasta sykemittaria, joka kului reilussa vuodessa kauheaan kuntoon.
Tää uusi kello lähti mun luo, koska se osui mielestäni kuvaukseen "sporttinen, mutta naisellinen". Ranneke on silikonia, mukavan tuntuinen kädessä. Kellotauluun ihastuin kuitenkin eniten, mukavan yksinkertainen, mutta kuitenkin siinä on sopivaa vaihtelua numeroiden koon vaihdellessa.

Hajuveden hankintaa olin miettinyt pitkään, vihdoin löysin sen mieluisan ollessani kavereiden kanssa laivalla, aikaahan siinä meni - mutta päätökseen päästiin.

Isoin asia, mikä kotiini ilmestyi syntymäpäivän ympärillä on uusi televisio, jonka vanhempani olivat minulle hankkineet yllätyksenä. Olin aiemmin kysellyt jo isältäni neuvoa uuden television hankintaan, mutta tuumasin sillin että josko sitten syksyllä. Vaatimuksia ei ollut paljoa, mutta halusin sen olevan smart tv ja kooltaan maksimissaan 32 tuumainen. Pienellä haikeudella kuitenkin luovuin vanhasta televisiostani, sillä se oli tullut minulle mummoltani hänen hankkiessaan uuden television. Mutta oli se kai nyt hyvä siirtyä jo 2010 luvulle.

30-vuotinen rakkaus

Kuva: wallpaperscraft.com

Tällä viikolla vanhempani viettivät helmihääpäiväänsä. 

Jäin viime viikolla pohtimaan sitä kuinka kauan vanhempani ovat olleet yhdessä. Huomasin ihailevani sitä päättäväisyyttä, sitä sitkeyttä ja etenkin sitä rakkautta joka saa kaksi ihmistä pysymään yhdessä pitkään. 

Mulla ja mun sisaruksilla on mahtavat vanhemmat. Vanhin meidän sisarussarjasta on nyt 28-vuotias, nuorin 21. Yhteensä meitä on kolme.  Ollaan saatu kasvaa kodissa, jossa on pidetty huoli arjesta, turvallisuudesta ja samalla annettu meidän lasten toteuttaa itseämme valitsemillamme tavoin. Nyt ollaan jo kaikki muutettu pois kotoa, vanhemmat asuvat edelleen siinä kodissa jossa ollaan saatu kasvaa. Vanhemmilta voi edelleen kysyä tarvittaessa apua; äiti ompelee ja iskä nikkaroi yhtä sun toista aina tarvittaessa - kaikesta muusta avusta puhumattakaan. 

Nyt kun ollaan muutettu pois kotoa, tuntuu että vanhempani näyttävät enemmän tunteitaan toisiaan kohtaan julkisesti - alussa se oli hieman outoa. Nyt se tuntuu jo ihanalta asialta. 

On iso onni saada olla heidän lapsensa. 

Onni.

Kuva: Anna-Mari West

Istuin eilen Tallinnan satamassa katsoen auringonlaskua - huomasin olevani todella onnellinen ja odottavani tulevaa. 

Olin reissussa kummityttöni, tämän äidin ja heidän muutaman sukulaisen kanssa. Nautin ihmisten seurasta, lomalaisen irtiotto kotikulmilta. Rauhallisia hetkiä laivalla lasten ehdoilla, illalla lasten mummo jäi ystävällisesti vahtimaan lasten unta ja me päästiin istumaan iltaa lasillisien äärelle. 

Paljon on tapahtunut viime aikoina, sain opiskelupaikan josta jo kirjoitinkin. Mutta otin myös vastaan sijaisuuden toisesta työpaikasta. Jäädessäni lomalle, ei ollut suurempia lomasuunnitelmia mutta töihin paluukaan ei liiemmin innostanut. Tällä hetkellä luultavasti lopetan kesälomani kesken ja aloitan toisessa duunissa - suhteellisesti täynnä intoa ja pientä jännitystä. 

Parissa viikossa elämä voi muuttua; kävin tällä viikolla kirjoittamassa töissä yhteisymmärryksessä esimieheni kanssa toimivapaahakemuksen, jonka hyväksymiselle esimieheni ei nähnyt estettä. Muutos omaan mielialaan on valtava, hieman jännittää tulevat aamuherätykset - mutta niin onnellinen tulevista vapaista viikonlopuista. 

Odotan myös päivittäistä fillarointia - joka päivä pitäisi matkamittariin kertyä 28 kilometriä. 

Palstaviljelyä

Kaupunkilainen tapa viljellä maata - palstaviljely. 

En liiemmin ajatellut viljelyä Helsinkiin muuttoni jälkeen, lapsuudessa meillä kotona oli kasvimaa; se tiesi lähinnä ärsyttvää rikkaruohojen kitkentää kesäisin. Pari vuotta sitten sain kuitenkin ajatuksen oman viljelypalstan hankkimisesta. Palstaa jonotin noin vuoden verran, ehdin muuttaa jo pois alueeltakin ja viljelyn aloittaminen tuli melko kiireellä. Mutta tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen valintaani.

Ensimmäinen kesä oli käytännössä taistelua rikkaruohoja vastaan ja välillä tuntuikin että viljelin rikkaruohoja, en hyötykasveja. Ennen minua palsta oli ollut ainakin vuoden viljelemättä, joku sammalla alueella viljelevistä kertoi palstan olleen huonolla hoidolla jo enemmän kuin yhden vuoden. Sain kaikesta huolimatta melko hyvän sadon syksyllä kerätyksi. 

Nyt palsta on minulla toista vuotta. Paljon on tullut opittua viime vuodesta, myös rikkaruohot ovat vähentyneet selvästi.  Tänä vuonna laitoin ylös tarkasti esikasvatuksen aloittamispäivät ja suorakylvöpäivät sekä taimien ulosistuttamispäivät. Tarkoitus olisi syksyllä vielä arvioida, minkä voi ensi vuonna tehdä vielä paremmin. Nyt on jo muutaman kanssa selkeästi nähtävissä, että ensi vuonna täytyy aloittaa vielä aikaisemmin. 

On mahtavaa huomata, että ympärillä on ystäviä jotka haluavat auttaa myös tässä asiassa. Viime vuonna kitkimme rikkaruohoja yhdessä urakalla. Syntymäpäivälahjaksi sain kompostin poisviennin (koska sitä rikkaruohoa tuli niin paljon, ettei se ehtinyt maatua) tänä vuonna ollaan yhdessä korjattu tuhoja, käännetty maata ja istutettu. Taistelua rikkaruohoja vastaan olen käynyt ihan yksin - onnellinen siitä, että siitä selviää tänä vuonna yksin.

Tällä hetkellä eletään jo sitä kiitollisinta aikaa palstaviljelyssä - kasvit kukkivat, kohta päästään nauttimaan kunnolla sadosta. 

Yhteishaun päätös.

Mun yhteishaku sai tänä vuonna onnellisen päätöksen; tästä sairaanhoitajasta tulee ensihoidon opiskelija syksyllä! 

Oon samaan aikaan onnellinen, mutta moni asia myös mietityttää tällä hetkellä. Opiskelujen aloitus tarkoittaa joko kuukausitulojen huomattavaa pudotusta tai pitkiä, luultavammin raskaita päiviä. 

Heti en ole siis hyppäämässä täysipäiväiseksi opiskelijaksi, vain siksi että nämä vuodet valmiina sairaanhoitajana ovat saaneet nauttimaan jo tietynlaisesta elintasosta ja pudotus takaisin KELAn opintotuen varaan olisi liian kova (en itseasiassa maksaisi sillä edes vuokraani). Ennakkoon olen ehtinyt hieman sopia syksystä jo esimieheni kanssa, ajatuksella: jos saan opiskelupaikan, mitä sitten? Toki esimiestäni on kiinnostanut se, olenko irtisanoutumassa tai jäämässä opintovapaalle toimestani. 

Onnellisia uutisia tämän eilen aloitetun sairasloman keskelle - niskajumi toivottavasti helpottaa seuraavien päivien aikana. 

Keittiö - se monen kodin sydän osa 2.

Aiempi kirjoitus keittiöstäni löytyy täältä. 

Tässä kirjoituksessa perehdyn enemmän keittiön pieniin asioihin edellisestä kirjoituksesta poiketen.
Esittelyssä on nyt kolme asiaa, joista erityisesti pidän keittiössäni. 

Erilaisilla valinnoilla olen yrittänyt helpottaa arkeani ja siivoamista. Juon teetä mielummin kuin kahvia, joten kahvinkeitin asunnossani on lähinnä vieraita varten, samankaltainen tilanne on myös leivänpaahtimella. Jossain vaiheessa kyllästyin niiden keräämään pölyyn ja pyysin äitiäni ompelemaan niiden päälle huput. Oikeastaan vain siivouksen helpottamiseksi. Hankin tyyliini sopivan kankaan ja toimitin ne äidilleni n. 300 km päähän - aikaa toteuttamiseen kului melkolailla, mutta ne saadessani ilokseni huomasin niiden olevan juuri sellaiset kuin halusinkin. - Toisaalta, voiko äidiltä muuta odottaa?

Keittiön muistitauluna toimii jonkun uunin vanha pelti, jonka aikoinaan opiskelija-aikoina maalasin spraymaaleilla. Pohjavärinä on matta valkoinen, kissa on maalattu matta mustalla. Helppo puhtaana pidettävä - sen voi vain viedä suihkuun. Vielä se ei ainakaan ole mennyt miksikään käytössä. Magneetteja on hauska vaihdella vuodenaikojen mukaan.

Pitkään etsin sopivaa mattoa keittiön lattiaan - tuloksetta. Päädyin siis virkkaamaan harmaasta ontelokuteesta mieleiseni matot keittiöön. Aluksi ajatuksenani oli ollut yksi suorakaiteen muotoinen matto, mutta suunnittelun edetessä päädyin kahteen pyöreään (jälkeenpäin ajateltuna keittiö huutaa vielä kolmattakin mattoa, mutta en ole saanut aikaiseksi tilata lisää kudetta) mattoon.

Pieniä asioita, jotka tekevät keittiöstäni minun näköisen.
Seuraavana esittelyyn pääsee makuualkovi. 

Puolustusvoimain lippujuhlapäivä 2016.

En koskaan ajatellut kirjoittavani blogiin inttijuttuja, mutta; 

Kesällä 2011 astuin asepalvelukseen vapaaehtoisena - tavoitteena oli oikeastaan vain palvella vuosi ja saada vuodesta paljon irti. Palveluspaikakseni oli määrätty valintatilaisuuden jälkeen Panssariprikaati, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Muistan edelleenkin sen jännityksen, joka kohdistui palvelukseenastumismääräyksen odotteluun. 

Vuodessa ehdin käydä aliupseerikoulun ja minut saatiin sijoitettua sodan ajan joukkoihin. Kotiuduin yhden vuoden vanhenneena ja monta kokemusta rikkaampana reservin aliupseerina kesällä 2012. 

Muutamat kertausharjoitukset olen vapaaehtoisesti käynyt näiden vuosien aikana ja oppinut samalla lisää jotakin uutta sekä kerrannut vanhaa. Kertausharjoituksissa on ollut piristävää käydä - todellista vaihtelua sairaanhoitajan arkeen ja on tullut samalla tutustua uusiin ihmisiin. 

Eihän ylennys muuta elämää millään tavalla, eikä mutta kyllä se mieltä lämmittää. Yllätyin saadessani aluetoimistolta postia toukokuun loppupuolella. Ja polkupyörän remontoimisen ohessa meinasi ylennyskirje päätyä suoraan paperinkeräykseen. 

Mitä tein ensimmäisenä kirjeen avattuani? 

Soitin äidille ja isälle. 

Päätin kertoa asiasta vain muutamalle kirjeen saatuani; on ollut jännittävää ja osittain piinaavaa aikaa pitää asia salassa suurelta osalta lähipiiriäni. Se kertoo, ehkä siitä kuinka innoissani tästä loppujen lopuksi olen. 

Vuonna 2012 seisoin Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä Helsingin senaatintorilla paraatissa. 

Vuonna 2016 mietin lämmöllä niitä kaikkia hetkiä jotka asepalveluksessa koin, nauttien itsenäisestä Suomesta. Juuri ylennettynä reservin Kersanttina. 

Onhan ne hienot sanat: 

RESERVIN KERSANTTI 

Polkupyörä remonttia.

Hankin facebookin kirpputoriryhmästä itselleni uuden polkupyörän kahvipaketeilla. Pyörä ei ollut aivan sellainen minkä tarvitsin, mutta jotenkin taas näin siinä piilevän potentiaalin. 

Työmatkani on lyhyt, tarvittaessa sen voi kävelläkin mutta polkupyörä nopeuttaa matkan tekoa huomattavasti. Omistan pyörän, oikeastaan kaksikin ennestään - toinen niistä on joutunut jo useamman kerran ilkivallan kohteeksi ollessaan ulkona pyörätelineessä. Nyt se on saanut viettää talven parvekkeella ja keväällä siirtyä taloyhtiön pyörävarastoon. Ajokunnossa se ei vieläkään ole viimeisimmän ilkivallan jälkeen. Toinen niistä on taas vanha, vaihteellinen pyörä joka on jäänyt ykkösvaihteelle varmaan lopulliseksi ajaksi. 

Ajattelin ensin, että remontoin polkupyörää kesän mittaan. En kuitenkaan saanut pidettyä itseäni pois pyörän kimpusta. Operaatio oli loppujen lopuksi; pyörä osiin, maalaus ja kasaan. Samalla hankin pyörään muutamia uusia osia, sekä etukorin. 

Vanhan pyörän remontoiminen ei mennyt aivan ongelmitta - loppujen lopuksi monet menetetyt hermot ja yksi rikki sahattu mutteri. Toki haaste maalaamiselle on myös tämä kaupunkiasuminen. Pienet osat maalasin lähes kaikki muovilla suojatulla parvekkeella, mutta suuremmat osat maalasin illan hämärtyessä läheisessä puistossa. Toki maalasin silloinkin maaston hyvin, jotta luonto ei värjäytynyt. En kiellä, ettenkö jossain kohtaa olisi ajatellut kohta jonkun soittavan poliisit paikalle. 

Maalasin pyörän suihkutettavilla automaaleilla, joten maalin pitäisi pysyä pyörässä ainakin jonkin aikaa. Ohjaustangon kahvojen pehmusteiden laittaminen oli helpompaa kuin kuvittelin, etukorin kiinnittämiseen olisi kaivannut myös toisen käsiparin. 

Lopputulos on kuitenkin miellyttävä, työmäärä kyllä hieman yllätti. Työmatkat ainakin tulevat menemään iloisesti näin iloisella fillarilla. 

Puhetta urheilusta.

Joukkueurheilussa on se hyvä ja huono puoli, että kaikki on yhteistä, ei vain voitot ja tappiot, myös tavoitteet ja vastuut. Viikonloppuna käynnistyi meidän tämän kesän pelikausi. 

Kolmivuorotyön ja treenien yhteensovittaminen on melkoista taidetta - vihatut aamuvuorot mahdollistavat harjoittelun iltaisin. Yö- ja iltavuorot vievät taas lähestulkoon kaikki mahdollisuudet treenaamiselta ja muultakin sosiaaliselta elämältä.

Viikonloppuna käyty pelikauden avaus norjalaisjoukkuetta vastaan sai ajatukset ristiriitaiseksi. Oli hienoa, että valmentaja mahdollisti myös minun pelaamiseni laittamalla minut kentälle. Toisaalta ääni sisälläni sanoi, että koska työ on vienyt niin paljon aikaa harrastuksilta, ettei minulla ole oikeutta olla kentällä edes tilapäisesti. Peliä edeltäneen illan ja aamun selasin pelikirjaa paniikin omaisesti läpi ja piirtelin taas pelikuvioita paperille - samalla sisälläni olleen äänen sanoessa, ettei se ole oikein.

Pelatessani lentopalloa opin, että vain harjoittelemalla päästään tuloksiin, harjoittelutyön jälkeen niillä tuloksilla voidaan haastaa vastustaja. Ilman harjoittelua ei ole myöskään mitään näytettävää.

Toisaalta, koska vastuu on yhteinen - kun annetaan mahdollisuus, on se myös täytettävä mahdollisimman hyvin.

Taas yövuoroissa, tällä kertaa viisi kerrallaan - enää neljä edessä tämä mukaan luettuna, Viikonloppuna tarkoitus olisi vielä yövuorojen päälle repiä itsensä laivalle kummityön kanssa. Lauantai aamuna yövuorot ovat vihdoin ohi, tällä hetkellä olotila muistuttaa jotain krapulaisen ja flunssaisen välimaastoa; jalat tuntuvat olevan kuin kaksi keitettyä makaronia, väsymys ja hikoilu valtaavat kehon.

Joskus sitä vain toivoisi tekevänsä työtä siihen ns. tavalliseen aikaan - ensi viikon treeniviikkoa odotellen jo nyt. Sarjakauden avaukseen on vielä pari viikkoa.

AMK ja yliopistohaut.

Kiireinen viikko takana, edessä vapaa viikonloppu ja pelikauden avaus. 

Viime viikolla tuli näpyteltyä AMK haun esivalinta. Siis tiukka 90 minuuttia, jona aikana piti vastata yhteensä 80 eri kysymykseen (ennakkomateriaali, englanti, suomi ja matematiikka). Viime aikoina on tullut enemmän luettua yliopiston pääsykokeisiin, kuin tähän AMKin esivalintaan. Siihen nähden fiilis on ihan hyvä. Oikeiden vastausten pitäisi tulla nettiin 10.5 mennessä, en tiedä odotanko niitä vai ennemminkin pelkään. Kertaakaan ei ole vielä tullut sellaista fiilistä, että olisin älynnyt vastanneeni johonkin kysymykseen (jonka vielä muistan) väärin. Se hetki voi sitten olla edessä vastausten julkaisemipäivänä. 

Yliopistohaku meni jokseenkin pilalle tässä menneellä viikolla, muistin tiistaina kuuden aikaan illalla todistusten lähettämisen. Samana päivänä piti olla todistukset yliopistolla klo. 15 mennessä. Hieman harmittaa, mutta toisaalta olen yrittänyt kääntää ajatukset muuten kevääseen ja nyt siitä on ainakin mahdollisuus nauttia ilman pääsykoe materiaalia. 

Tämä kevät on omistettu unelmille - viime vuonna hakiessani ensihoitajaksi paikka jäi yhden pisteen päähän, tänä vuonna tavoitteena on saada opiskelupaikka. 

Hauskaa vappua!

Hauskaa vappua teille kaikille! 

Vuorotyöläisen vappu menee töissä tällä kertaa, 

hieman kuitenkin juhlistettiin vappua jo ennakkoon ystävien kanssa. 

Keittiö - se monen kodin sydän osa 1.

Tämän kodin sydän on pieni, mutta loppujen lopuksi aivan käytännöllinen. En voi sanoa rakastavani keittiötäni - välillä haaveilen muutosta vain siksi, että saisin isomman keittiön, enemmän kaappi ja työtilaa. Harvemmilla tuntemillani ihmisillä osa astioista löytyy olohuoneen puolelta lipaston laatikosta, läheltä alusvaatteita. Mutta vielä on tullut sopeuduttua tilanteeseen, eikä muuttolaatikoiden pakkaaminen ole tullut ajankohtaiseksi.

Keittiö ei myöskään ole ollut se, mihin tässä asunnossa alunperin rakastuin, toki keittiössä oleva astianpesukone on ollut monen kiireisen ja väsyneen viikon pelastus. Ja kiertoilmauuni tuo lisää mahdollisuuksia ruoanlaittoon - mutta kaksilevyinen liesi taas rajoittaa niitä. 

Vaikka on tullut listattua alussa monia keittiön hankaluuksia, niin tämän asunnon neliöiden pelastus on kuitenkin keittiön baaritaso, jonka ääressä voi ruokailla. Lisäksi siitä saa hyvin apupöydän ruoanlaitossa. Tällä ratkaisulla keittiöstä on tullut avarampi ja  yhtään neliötä ei mene ruokapöydälle. Muuton jälkeen asuin pitkään ilman tuoleja, kunnes löysin mieleiseni - HAYn Hee tuolit. Omalla lähes näkymättömällä olemuksellaan ne saavat aamun alkamaan hymyillen, moni ystäväni on ihmetellyt niiden istuma mukavuutta, isäni sanoi niiden kuitenkin olevan liian heiluvat. Pitkään pohdin valkoisten ja mustien tuolien välillä, mutta päädyin valkoiseen. Se on ehkä hieman persoonaton valinta, mutta näin jälkeen päin ajatellen mustat tuolit olisivat rajoittaneet muuta sisustamista.

Jääkaapin viereisessä seinässä on syvennös, jossa edellisellä asukkaalla oli käsittääkseni ollut siivouskaappi. Koska pidän kauniista astioista, omistan mm. useita muumimukeja oli itselleni luonnollinen valinta tähän syvennökseen vitriinikaappi. Tovin jouduin etsimään sitä kaappia, joka oli syvennökseen sopiva - lähes täydellinen kaappi löytyi loppujen lopuksi IKEAsta. Pohjana on Billy -kirjahylly ja ovina Oxbergin  umpi-/virtiiniovet. Ovien alaosaan on asennettu ponnahdussalvat. Jotta kaappi saatiin paikalleen tuli poistaa toinen lattialistoista kaapin tieltä, niiden paikalleen asentaminen on sitten edessä poismuuttaessa.

Vuokrayksiö - ja kuinka tänne päädyttiin?

Vuokrayksiö - oikeastaan se tämän blogin keskus. 

Kodissani on 32 neliötä, johon kuuluvat eteinen, kylpyhuone, alkovi, keittiö, olohuone ja parveke. 

Kaksi vuotta sitten oli aika luopua HOASin opiskelija-asunnosta. Tuolloin mietin paljon asunnon sijaintia ja sitä mitä asunnoltani haluan. 

Asunnon etsiminen on yksi raivostuttavimmista asioista, joita tiedän. Etsin asuntoa aktiivisesti kolmisen viikkoa, juoksin asuntonäytöissä ympäri Helsinkiä ja kiiruhdin niistä yleensä suoraan treeneihin tai töihin. Löysin muutaman aivan ihanan asunnon (joissa tietenkin oli noin 25 muuta katsojaa), sekä sitten niitä asuntoja, joiden pinnoista näkyi edellisen vuokralaisen elämä selvästi ja yleisilme oli väsynyt, ei mitenkään hienolla tavalla kulunut. 

Nykyinen asuntoni osui netissä silmään sattumalta; alue ei ollut se mitä olin lähtenyt tavoittelemaan, mutta matka töihin olisi lyhyt. Vuokranantaja pyysi ilmoituksessaan esittelyä itsestäni sähköpostitse, jonka perusteella valitsisi näyttöön osallistujat. Kerroin elämäntilanteeni; opinnot oli päättyneet puolisen vuotta sitten, minulla oli vakituinen työ Helsingissä ja nyt olisi aika luopua opiskelija-asunnosta, sekä asunnosta olisi lyhyt työmatka. Lisäksi kerroin jotain pientä itsestäni, kuten harrastuksistani. Pian huomasin olevani asuntonäytössä, siinä samassa asunnossa.

Edellisen asukkaan tavaroiden alta oli haasteellista nähdä asunnon mahdollisuuksia; ainoa asia joka mielessäni pyöri oli, että kylpyhuoneeseen ei mahtuisi nykyinen pyykinpesukoneeni. Mutta plussaa oli, että asuntoon edes saisi pyykinpesukoneen. Lisäksi asunnossa oleva lattiamateriaali sai minut iloiseksi keittiössä olevan astianpesukoneen lisäksi. Näyttöön osallistui lisäkseni vain toinen asunnon etsijä. Näytön lopussa sovimme asunnon omistajan kanssa, että vuokraan asunnon seuraavan kuukauden alusta. 

Omaan päätökseeni vaikutti se, että minulla oli jo kiire löytää seuraava asunto. Lisäksi asunnon omistaja onnistui luomaan tilanteeseen luottamuksellisen ilmapiirin, kertomalla taloyhtiöstä, tämän hetkisestä vuokralaisesta ja myös itsestään. Itselleni vuorotyötä tekevänä merkitsi myös se, että asunnon omistaja kertoi taloyhtiön olevan sen hetkisen vuokralaisen kertoman mukaan hyvinkin rauhallinen.

Ajatuksenani on, etä tulevissa kirjoituksissani käyn kuvin ja kertomuksin läpi asuntoani - niitä ratkaisuja, joilla olen tästä asunnosta saanut itselleni kodin. 

Vuokrakodissa - mitä se on ?

Muutin Pirkanmaalta lapsuudenkodistani vuonna 2009 korkeakouluopintojen perässä Helsinkiin. 

Olen vuonna -90 syntynyt aktiivista arkea elävä nuori aikuinen joka nauttii liikunnan (etenkin joukkueurheilun) lisäksi monesta muustakin asiasta - yksi niistä on sisustaminen. Korkeakouluopinnotkin on jo saatu onnellisesti päätökseen pari vuotta sitten ja nykyisin arkeni koostuukin vuorotyön ympärille. 

Näiden Helsingissä asumieni vuosien aikana on tullut asuttua monessa kodissa, tai se ainakin tuntuu paljolta kun on tottunut sanomaan vain yhtä paikkaa kodikseen. Vaikkakin lapsuudessani yhden muuton ehdin käymään läpi. 

Nykyisessä kodissani olen asunut pian kaksi vuotta ja voin vihdoin sanoa jotakin asuntoa Helsingissä kodikseni - omilla ratkaisuillani olen saanut tämän vuokrayksiön näyttämään ja tuntumaan omalta kodiltani. Useimmissa ratkaisussa on tarvittu etenkin isää avuksi, yhtä usein myös äitiä - toistaiseksi eivät ainakaan ole kieltäytyneet toteuttamasta välillä aika kummallisiakin ideoita. 

Arkeni on käsillä tekemistä, urheilua ja työntekoa, keväisin ja kesäisin arkeeni tulee myös palstaviljelyn ihmeellinen maailma.

Ystävien kannustamana kokeilen siipiäni bloggaamisen maailmassa, luvassa on sisustamista, arkea ja erilaisia sisustukseen liittyviä ratkaisuja pienessä kodissa. Ahkerana blogien seuraajana on niin kotini, kuin esimerkiksi käsityönikin saaneet niistä vaikutteita, eikä blogivaikutteilta tulla jatkossakaan välttymään. 

Kotonani asiat eivät tapahdu hetken mielenjohteesta, vaan harkiten ja pohtien. Siispä, ei oma kotini seuraa viime aikojen trendejä ja muiden blogien virtaa, vaan tulee se useimmiten hieman näistä trendeistä jäljessä - pääasia kuitenkin on, että tämä asunto on minulle se paras asunto, koti.