Istun maalla, on hiljaista. Vanhempani katsovat yläkerrassa televisiota, menossa rauhallinen viikonloppu. Lepoa, rauhaa, valmista ruokaa ja naisten vaahteraliigan finaali, sekä olympialaisia.
Kuva: http://www.picturequotes.com
Tuntuu, että tämä syksy on pelkkää muutosta; uusi työ, opiskelujen aloittaminen ja uusi elämäntilanne. Kun kaikki muuttuu muutaman viikon sisään, ei ne iloiset muutokset tunnu miltään niiden muutosten keskellä joita ei olisi halunnut kokea.
Arjessa joutuu useasti muistuttamaan itseään nauttimaan näistä hetkistä - siitä että työ on mielekästä. Siitä, että nyt voi nauttia vapaista viikonlopuista, vapaista illoista - ajasta ystävien kanssa.
Mulla on paha tapa suunnitella asioita, jotta voin varautua niihin. Laskelmoida plussia ja miinuksia, pohtia hyvät ja huonot vaihtoehdot. Silloin kun kaikki ei mene niin kuin olin suunnitellut menee hetki, ennen kuin löydän uuden tien toimia. Sen välillä olevan hetken räpiköin eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta tarvittaessa hyvinkin nopeasti löydän sen uuden reitin ja tavan, jos vaan on halua ja tahtoa löytää se, aina vain helpompaa on löytää uusi reitti kun on jokin asia joka asettaa tarkan aikamääreen. Mutta kun on oikeastaan vain aikaa, aikaa käsitellä tai olla käsittelemättä asioita on helppoa jäädä kellumaan siihen räpiköinnin tilaan hetkeksi, siihen kaaokseen jossa ei tunnu olevan mitään selkeää suunnitelmaa.
Tällä hetkellä oon antanut itselleni luvan olla hetken aikaa ilman selkeää suunnitelmaa, yrittää elää hetkessä. Samalla tutustuen taas omaan itseeni uudelleen. Vähitellen kuitenkin päähän tulee suunnitelmia, ajatuksia uusista asioista ja ajatuksia paluusta vanhoihin, sydäntä lähellä oleviin asioihin.
Kaiken myllerryksen keskellä kuitenkin onnellinen - välillä vähän liian suunnitelmallinen ja laskelmoiva (myönnettäköön: täydellisyyden tavoittelija).
Arjessa joutuu useasti muistuttamaan itseään nauttimaan näistä hetkistä - siitä että työ on mielekästä. Siitä, että nyt voi nauttia vapaista viikonlopuista, vapaista illoista - ajasta ystävien kanssa.
Mulla on paha tapa suunnitella asioita, jotta voin varautua niihin. Laskelmoida plussia ja miinuksia, pohtia hyvät ja huonot vaihtoehdot. Silloin kun kaikki ei mene niin kuin olin suunnitellut menee hetki, ennen kuin löydän uuden tien toimia. Sen välillä olevan hetken räpiköin eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta tarvittaessa hyvinkin nopeasti löydän sen uuden reitin ja tavan, jos vaan on halua ja tahtoa löytää se, aina vain helpompaa on löytää uusi reitti kun on jokin asia joka asettaa tarkan aikamääreen. Mutta kun on oikeastaan vain aikaa, aikaa käsitellä tai olla käsittelemättä asioita on helppoa jäädä kellumaan siihen räpiköinnin tilaan hetkeksi, siihen kaaokseen jossa ei tunnu olevan mitään selkeää suunnitelmaa.
Tällä hetkellä oon antanut itselleni luvan olla hetken aikaa ilman selkeää suunnitelmaa, yrittää elää hetkessä. Samalla tutustuen taas omaan itseeni uudelleen. Vähitellen kuitenkin päähän tulee suunnitelmia, ajatuksia uusista asioista ja ajatuksia paluusta vanhoihin, sydäntä lähellä oleviin asioihin.
Kaiken myllerryksen keskellä kuitenkin onnellinen - välillä vähän liian suunnitelmallinen ja laskelmoiva (myönnettäköön: täydellisyyden tavoittelija).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti