4 viikkoa leikkauksesta!

Tänään tuli 4 viikkoa täyteen leikkauksesta! 

Eilinen vierailu Terveystalolle vapautti vihdoin kantositeestä. Ja voitiin aloittaa olkapään liikuttelu neljän viikon paikallaan  olon jälkeen. Avustettuna käden liikkeet oli kuulemma eilen hyvät, aktiivisesti vajaat. Joka siis kai oli ihan odotettavissa. 

Nyt sitten edessä olkapään jumppaa fysioterapeutin ohjeiden mukaan. 

Kantoside on nyt ollut reilun vuorokauden poissa, tietyllä tapaa vapauttavaa, mutta kivut ovat lisääntyneet. Ajoittain on ollut ihan levon kannalta pakko pukea kantoside vielä päälle, niin kivut on taas helpottaneet. 

Otin eilen jo junan maalle lääkärissä käynnin jälkeen. Keli on onneksi ollut tänään vielä aivan kohtuullinen, yksi sadekuuro, muuten mukavan aurinkoista. Hieman viileää tosin. Ei ihmeempiä juhannus suunnitelmia tänä vuonna. Lähinnä ajatuksena jos nyt vain ajan saisi jotenkin kulumaan. 

Erilainen kesä 2017.

Viikko sitten siivosin melkoisella kiireellä yksiötäni ja yritin olla ajattelematta liikaa tulevaa. 

Viime viikon keskiviikko aamuna kävelin apteekin kautta Kampin Terveystaloon ja siitä pyörä lähti pyörimään. 

Olkapää vääntyi pari viikkoa sitten lentopallossa, viikonlopun jälkeen menin ortopedille tilanteen kartoittamista varten. Ortopedi näpytteli maksusitousmuspyynnön magneettitutkimusta varten. Viikon kuluttua ensimmäisestä lääkärikontaktista makasin magneettiputkessa hieman hämmentyneenä, yllätyksekseni myös hieman ahdistuneena putken ahtaudesta. Kuvauksen jälkeen kävelin seuraavana aamuna kuulemaan kuvien tulokset; rustorenkaan repeämä oli ensimmäinen tuomio. Juteltuani hetken  lääkärin kanssa tuloksista, varasin samalle iltapäivälle ensimmäisen lääkärin ohjaamana vielä toiselle lääkärille ajan; mielessä vain ajatus mahdollisesta leikkauksesta. Iltapäivän lääkäri oli selannut kuvia vielä enemmän, ja löytänyt sieltä vielä hauisjänteen halkeaman. Ja vastaanotolla istuessani näpyteltiin vakuutusyhtiöön leikkausta varten maksusitoumuspyyntö. Samalla varattiin leikkausaika 8 päivän päähän ja jäätiin odottamaan vakuutusyhtiön päätöstä. 

Odottelu oli melkoisen hermostuttavaa, ohjeistettiin vain soittelemaan vakuutusyhtiöön jospa se olisi nopeuttanut käsittelyä. Vihdoin maanantaina vakuutusyhtiöön soittaessani asiakaspalvelija kertoi että Terveystaloon oli lähetetty lisäselvityspyyntö leikkaukseen liittyen. Iltapäivällä sitten maksusitoumus tuli. Viesti pomolle ja työpaikalla alkoi pyörä pyöriä valmistellessaan sairaslomalle jääntiäni. 

Leikkauspäivä tuli liian nopeasti; viikonloppu hyvän ystävän luona Kemissä tuli tarpeeseen, mutta senkin ajan olisi voinut käyttää tulevaan valmistautumiseen. Viime viikon keskiviikkona sitten kävelin Kampin Terveystaloon tietäen suunnilleen mitä seuraavina tunteina tulisi tapahtumaan ja samalla jännittäen elämäni ensimmäistä nukutusta. Nukutus meni hyvin, en edes ehtinyt sitä suuremmin jännittämään. Kanyyli käteen salissa samalla kuin vasenta kättä valmisteltiin operoitavaksi, hetken tuntui oudolta ja sen jälkeen en enää tiennyt mistään mitään. 

Leikkauksen jälkeen toivuin muutaman tunnin heräämöstä, aina ajoittain kipulääkettä saaden niin suoneen kuin suun kautta. Alkuillasta kotiin toipumaan, niin kuin oli suunniteltukin. Ensimmäinen ilta ja yö oli melkoista teatteria ja tuskaa. Kaveri yritti oloani helpottaa eri tavoin. Ensimmäisenä yönä nukuin lähinnä istuma-asennossa noin 3 tuntia, senkin melko pienissä pätkissä. Vähitellen olo on nyt kohentumassa, vielä ei voi sanoa että olo olisi hyvä; väsymys on edelleen melkoinen. 

Vielä olisi viikkoja kärsittävänä yksikätisenä käsi tiukasti vartaloon sidottuna. Juhannusviikolla seuraavan kerran lääkärin vastaanotolle ja ensimmäistä kertaa fysioterapiaan. Nyt vuorostaan odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä fysioterapian maksusitoumukseen. Sairaanhoitajan työhöni palaan toivottavasti joskus alkusyksystä. 

Todellakin siis erilainen kesä tulossa.  

Vähitellen tilanteena aiheuttama pettymys omaan elämään on vähentynyt ja arki on lähtenyt pyörimään ystävien avustamana. 

Kaiken keskellä on kuitenkin kiitollisuus; onneksi on olemassa vakuutukset. 

Hauskaa vappua!

Joku toinen olisi ehkä ohjelmoinut vapun täyteen ohjelmaa, kun kerrankin osuu samaan aikaan töistä pitkät vapaat. Vuorotyö kun on siitä hienoa, että aina arpa ei osu kohdalle. Mutta olen vain nauttinut tästä vapaudesta, liikuntaa, hyvää ruokaa ja ystäviä. Rentoa oleilua siis. 

Kevät tulee, vaikka keli ei sitä kyllä kerrokaan. Lunta on tullut nyt viikonloppuna riittävästi. Hieman on ollut se fiilis, että oliko sitä talvellakaan etelässä niin paljon kuin viime päivinä on satanut. 

HAUSKAA VAPPUA! 

Makuualkovin ihanuus.

Pitkästä aikaa blogin äärellä, yritän taas aktivoitua tämän suhteen enemmän. Talvi oli vaihderikas, muutama loukkaantuminen lentopallossa ja muutenkin elämässä. Uusi elämänvaihe on tullut myös vähitellen tutuksi tässä joulun jälkeen. Nykyään arkea pyörittävät työt ja omatoimiliikunta, sekä käsityöt. Joukkueurheilu on siis nyt toistaiseksi tauolla, kaipuu lajien pariin on kova mutta yritän vähitellen keksiä elämääni muuta sisältöä. 

Viime viikolla tein hankintoja taas pitkästä aikaa omaan kotiini. Tämä on ollut harkinnassa jo pitkään, mutta sen paikalleen laittamiseen tarvittiin isä poraamaan reikä asunnon kattoon koukkua varten. 

Makuualkovini ongelma oli pitkään sen synkkyys, vaikka tekstiileillä olin siitä vaalean tehnyt oli se kotini pimeä nurkka aina. Tosin, ei tämä koti nytkään kovin valoisa vielä ole ja hankintalistalla onkin olohuoneeseen uusi valaisin (jonka malli on vihdoin pitkien mietintöjen jälkeen päätetty). 

Mutta siis makuualkoviini muutti vitaEOS mini, nyt voi hyvin käydä lepäämään ja näkemään unta höyhenistä. Mielestäni tämä valaisin sopii erinomaisesti makuuhuoneiden sisustamiseen sen kevyen ulkomuodon ja pilvimäisyyden vuoksi. 

Ensimmäisenä iltana huomasin istuvani sohvalla ja vähän väliä vilkuilevani valaisinta, kuin vain tarkistaakseni että se on edelleen tallella. Nyt kun se on ollut muutaman päivän paikallaan huomaan iltaisin sytyttäväni sen ja nauttien illasta sen tekemän tunnelmavalaistuksen ääressä.