En koskaan ajatellut kirjoittavani blogiin inttijuttuja, mutta;
Kesällä 2011 astuin asepalvelukseen vapaaehtoisena - tavoitteena oli oikeastaan vain palvella vuosi ja saada vuodesta paljon irti. Palveluspaikakseni oli määrätty valintatilaisuuden jälkeen Panssariprikaati, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Muistan edelleenkin sen jännityksen, joka kohdistui palvelukseenastumismääräyksen odotteluun.
Vuodessa ehdin käydä aliupseerikoulun ja minut saatiin sijoitettua sodan ajan joukkoihin. Kotiuduin yhden vuoden vanhenneena ja monta kokemusta rikkaampana reservin aliupseerina kesällä 2012.
Muutamat kertausharjoitukset olen vapaaehtoisesti käynyt näiden vuosien aikana ja oppinut samalla lisää jotakin uutta sekä kerrannut vanhaa. Kertausharjoituksissa on ollut piristävää käydä - todellista vaihtelua sairaanhoitajan arkeen ja on tullut samalla tutustua uusiin ihmisiin.
Eihän ylennys muuta elämää millään tavalla, eikä mutta kyllä se mieltä lämmittää. Yllätyin saadessani aluetoimistolta postia toukokuun loppupuolella. Ja polkupyörän remontoimisen ohessa meinasi ylennyskirje päätyä suoraan paperinkeräykseen.
Mitä tein ensimmäisenä kirjeen avattuani?
Soitin äidille ja isälle.
Päätin kertoa asiasta vain muutamalle kirjeen saatuani; on ollut jännittävää ja osittain piinaavaa aikaa pitää asia salassa suurelta osalta lähipiiriäni. Se kertoo, ehkä siitä kuinka innoissani tästä loppujen lopuksi olen.
Vuonna 2012 seisoin Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä Helsingin senaatintorilla paraatissa.
Vuonna 2016 mietin lämmöllä niitä kaikkia hetkiä jotka asepalveluksessa koin, nauttien itsenäisestä Suomesta. Juuri ylennettynä reservin Kersanttina.
Onhan ne hienot sanat:
RESERVIN KERSANTTI
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti